I. Johdanto
Kaikkien valtioitten joukossa on Suomi todellinen ongelmalapsi. Kaikista naapureistaan poiketen se on asettanut pseudourheilun ainoan urheilulajin, jalkapallon, edelle ja on palvellut näitä kauhistuttavia valeurheilulajeja vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen eikä ole mitään välittänyt vähälukuisen Totuuden puolesta puhuvan joukon varoituksen sanoista. Katsommepa mihin suuntaan tahansa, näemme rajojemme toisella puolen vain jalkapallomyönteisiä valtioita, maita, joissa Totuus otetaan vakavasti, eikä valheella elämöidä. Suomi on näiden eliittivaltioitten joukossa varsinainen kaatopaikka, slummi, ghetto, takapajula ja junttila. Ei täällä mies eikä nainen, ei lapsi eikä vanhus sydämestään rakasta jalkapalloa vaan häpäisee itsensä ja läheisensä harjoittamalla jääkökön, hornuloiden ja muun yleisturhailun palvelemista. Me jalkapallon palvelijat olemme armottoman pientä vähemmistöä, toisinajattelijoita. Meillä ei ole korruptoitunutta mediaa tukenamme, vaan meidän vaikutuskanavamme ovat toistaiseksi pelkkiä tiedonvälityksen syrjäkujia: internetin hämyiset keskusteluryhmät, marginaalilehdistö.
Mutta niin kuin jättiläismäiset punapuut lähtevät kasvuun mitättömän pienistä siemenistä, joita yhteen kouralliseen mahtuu tuhansittain, niin myös Totuus on kerran kasvava täyteen kukkaansa, ja sen sato on oleva oivallinen, runsas ja siunattu. Lähtökohdat tälle työlle ovat mahdollisimman ankeat, mutta me jalkapallon palvelijat olemme maan ajattelun kärkijoukko, emmekä mitään roskasakkia. Meillä on kyky kääntää mahdoton mahdolliseksi. Mitä on tuo mahdoton, joka kerran on tuleva mahdolliseksi?
Meidän on palattava ajassa vuosisatoja taaksepäin. Kristinuskon saapuessa aikoinaan Suomeen, eli täällä vielä muinainen usko, jonka keskeisenä myytillisenä esineenä palvottiin merkillistä, runsasta onnea tuottavaa Sampoa. Hiljalleen uuden uskonnon vallatessa Suomen synkimpiäkin salomaita myöten, katosivat mystiset tarinat ihmeellisestä Sammosta, uudet sukupolvet unohtivat kosmisen tarinan, joka oli periytynyt isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle aina ajan alkuhämäristä saakka. Mutta Ruotsin valtakunnan rajojen ulkopuolella vanhoja runoja ei vainottu niin ankarasti kuin luterilaisuuteen kääntyneessä Suomessa, vaan nämä säilyivät elinvoimaisina aina 1800-luvulle saakka. Niistä rippeistä tätä muinaista uskoa, jotka läntisessä Suomessa olivat säilyneet keskiajan ylitse, saatettiin useampienkin havaitsijoiden toimesta tehdä se aikansa opinkappaleista jyrkästi poikkeava päätelmä, että Suomenkin kansalla oli ammoin ollut oma suuruudenaikansa, todellinen voimallisten sankareitten aikakausi. Ja ennen kaikkea oli kansallamme ollut hämmästyttävä taikaesine, Sampo, jota Lönnrotin aikalaiset ja edeltäjät pitivät - tuonaikaisen tietämyksen vajavaisuuden mukaisesti - pelkästään jonkinlaisena soittimena tai instrumenttina; runoissa tärkeässä osassa oleva kantele ja Sampo saatettiin täten katsoa liki samaksi asiaksi. Oikea ratkaisu arvoitukseen oli olemassa, mutta se oli kaukana, tiettömässä ja tuiki tuntemattomassa rajantakaisessa Vienan Karjalassa.
Ei ole pelkkää sattumaa, että Lönnrot jo varhain ymmärsi suunnata runonkeruumatkansa Vienaan. On nimittäin niin, että jo tässä vaiheessa Lönnrotia opasti salaperäinen Sampo itse, sen väkevä henki. Johdatusta oli Lönnrotin koko elämä, muutenhan ei ole selitettävissä se liki käsittämätön nousu viheliäisen köyhän torpan pojasta senaikaisen suomalaisen yhteiskunnan huipulle.
Lönnrotin ja hänen oppilaidensa matkat eri puolille Karjalaa, erityisesti Vienaan, tuottivat valtaisan määrän vanhoja runoja, jotka olivat jo alkaneet rappeutua ja suuressa määrin vähetä. Enää suurimmat patriarkat, vanhan viisauden ruumiillistumat Ontrei Malinen, Arhippa Perttunen ja Vaassila Kieleväinen saattoivat laulaa pitkiä ja ehyitä eeppisiä runoja muinaisista sankareista. Näiden vanhusten muisti oli osoittautuva siunaukseksi koko Suomen kansalle, sillä heidän ansiostaan kalevalaisten sankareiden voimalliset teot saivat kirjaimellisesti lihaa luitten ympärille. Läntisessä Suomessa tunnetut runokatkelmat olivat vain kalpea aavistus siitä laulun rikkaudesta, joka vuosisatojen ajan oli odottanut taltioitsijaansa liki kulkemattomilla korpiseuduilla Kuittijärvien ympäristössä. Välittömästi näiden runojen tultua julkisuuteen kiinnittyi huomio merkillisen Sammon keskeiseen asemaan näissä ikivanhoissa runoissa. Tiedettiin, että Sampo tuotti onnea ja vaurautta haltijalleen, ja tiedettiin Sammon kohtaloihin oleellisesti liittyvän taistelua, jos ei suoranaisia sotiakin. Kalevalan julkaisemisen jälkeen ovat kymmenet tutkijat ja maallikot aina meidän päiviimme saakka koettaneet kykyjään Sammon arvoituksen ratkaisemiseksi. Milloin Sampoa on arvailtu jonkinlaiseksi patsaaksi tai epäjumalan kuvaksi, milloin taas rahanväärennyskoneeksi tai taivaasta pudonneeksi meteoriitiksi.
Yksikään Sampoa selittävä teoria ei ole ollut tyydyttävä, sillä pohjimmiltaan Sammon merkittävimmät ja ominaisimmat piirteet, sen kyky tuottaa rikkautta ja onnea, ovat lopultakin jääneet vaille selitystä. Nykyään tiedämme kuitenkin paremmin kuin koskaan, mikä voi tuoda kansakunnalle onnea ja sekä maallista että henkistä rikkautta. Tässä tulemme jälleen siihen, mikä oleellisesti erottaa Suomen kaikista naapureistaan ja koko sivistyneestä maailmasta: täällä vihataan jalkapalloa. Tähän liittyen tässä maassa elää tylsistyneitä, amerikkalaisen tyhjäpäisyyden turmelemia ihmisiä, joiden pääasiallinen elämänsisältö muodostuu television tuijottamisesta. Kun taas esimerkiksi läntisessä naapurissamme asuu korkeasti sivistynyt kansa, joka kunnioittaa ja rakastaa jalkapalloa, vihaa tämä perussuomalainen tietysti heitäkin. Katkeruus ja typeryys on nykysuomalaiselle leimaa antava piirre.
Typerä ja tylsämielinen ei ollut kuitenkaan se kansa, joka vaiheistaan laati kalevalaisena kansanrunoutena nykypolven keskuudessa tunnetut laulut sukupolvien ketjussa eteenpäin välitettäväksi. Päinvastoin, tuon runouden lähes ainutlaatuinen kielellinen rikkaus ja mielikuvituksellisuus kertoo vastaansanomattomasti ammoin eläneiden ihmisten häkellyttävästä luomisvoimasta. Ja tuo menneisyys on totisesti jotain aivan muuta kuin nykyinen inhotodellisuus. Mikä on silloin mennen ja nykyisen välillä oleva ratkaiseva ero? Vastaus lienee jo tähän mennessä selvinnyt lukijalle: todellakin, muinoin oli suomalaisilla Sampo mutta enää ei ole. Ja se Sampo oli jalkapallo, jonka ammoinen Suomen kansa muiden kansojen tapaan tunsi. Ei ole muuten selitettävissä se tyrmistyttävä ero, mikä helposti on havaittavissa menneisyyden rajun sankarin ja nykyisen tylsimys-suomalaisen välillä. Ei tee telkkarista hornuloita tuijottava imbesilli-idiootti rohkeita matkoja Pohjolaan saatikka sitten Tuonelaan. Ei suorita tämä sama tyhjäpää uljaita taisteluretkiä naapurikansojen pariin, kuten tekivät Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, jotka Sammon - jalkapallon - valmistivat ja purjehtivat vaiherikkaasti Pohjolaan pelaamaan.
Totisesti on sanottava Suomen kansan suuren laulun vaienneen!
Mutta emme voi unohtaa sitä lupausta, jonka vallasta syösty Väinämöinen antoi lähtönsä hetkellä:
"Annapas ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan,
katsotahan, kaivatahan,
uuen Sammon saattajaksi,
uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa,
eikä ilmaista iloa."
Vakaat ja todet olivat vanhan Väinämöisen sanat! Ei hän ole unohtanut eikä hylännyt kansaansa, vaikka kansa onkin hylännyt hänet ja hänen oppinsa jalkapallosta ja alkanut palvella toinen toistaan kuvottavampia valeurheilulajeja. Päivin ja öin tämä kansa harjoittaa haureuttaan, eikä hetkeksikään pysähdy ajattelemaan, minkä sanoinkuvaamattoman rikoksen se on tehnyt hylätessään esi-isiensä uskon, sen todellisen onnen lähteen. Kuitenkin pian koittavat ne päivät, joista Väinämöinen aikoinaan voimallisesti profetoi. On tullut aika palauttaa jalkapallon ylivalta Suomeen, on tullut aika kukistaa Babylon, se suuri portto, jonka kanssa kansa on himoinnut pelehtiä. Se on se mahdoton, joka on osoittautuva mahdolliseksi.
Väinämöinen palaa ajallaan, ehkä uutena suurpelaajana tai vahvana poliittisena vaikuttajana, joka johtaa maansa kunnioittamaan ja palvelemaan taas kauan unohduksissa ollutta Sampoa, jalkapalloa. Onnellinen on se päivä!
Tällä välin meidän oikeaoppisten on tehtävä välttämättömät valmistelut. Itse olen laatinut seuraavan suppean mutta kohtalaisen yksityiskohtaisen yhteiskunnallisen julistuksen, joka pääpiirteissään selittää, millainen on oleva tuleva Suomi jalkapalloyhteiskuntana, millaisin pelisäännöin silloin toimitaan. Useita näistä aihealueista olen käsitellyt viimeisen vajaan kolmen vuoden aikana FutisForumilla (
http://www.soccernet.fi/forum), joten säännölliset lukijani kohdannevat paikoin tuttuja opinkappaleita. Tämä on synteesi kaikesta siitä, mitä olen opettanut rakkaudessa veljilleni, mutta julistuksessa on myös aivan uusia aihealueita liikennepolitiikasta aina uskontoon ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon saakka. Onhan nimittäin niin, että jalkapalloyhteiskunnassa jalkapallo hallitsee kaikkea, eikä periaatteessa pieninkään yksityiskohta ole tästä tosiseikasta riippumaton.
II. Tavoitteet
1. Urheilu
Jalkapalloyhteiskunnassa tunnustetaan vain yksi urheilulaji: jalkapallo. Siitä toiminnasta, josta rappioyhteiskunnassa käytettiin nimitystä urheilu (jalkapalloa lukuun ottamatta) käytetään jatkossa nimityksiä valeurheilu, epäurheilu tai pseudourheilu. Jalkapalloyhteiskunnassa muun kuin jalkapallon kutsuminen urheiluksi on ankarasti rangaistava teko. Kansalaiset ovat velvollisia ilmoittamaan viranomaisille, mikäli havaitsevat valeurheilua harjoitettavan tai siitä myönteiseen sävyyn keskusteltavan. Pyritään luomaan kansan keskuuteen kattava ilmiantoverkosto, jossa kaikki tarkkailevat kaikkia. Tämä johtanee lopulta pseudourheilun täydelliseen kukistumiseen. Viranomaisilla on kuitenkin jatkuva velvollisuus valvoa pienimpiäkin valeurheilukapinayrityksiä ja tarvittaessa taltuttaa ne voimatoimin.
Jalkapalloyhteiskuntaan siirryttäessä rangaistaan vankeudella niitä, jotka rappioyhteiskunnassa kaikkein räikeimmin toimivat jalkapalloa vastaan. Ylimpien sarjatasojen jääkökköilijät, hornulakuljettajat ynnä muut mikahakkiset ja tommimakiset saavat elinkautisen rangaistuksen tuottamastaan turmeluksesta. Jalkapalloyhteiskunta tunnustaa, että liian syvälle valheeseen vajonneita ei voida parantaa, joten loppuelämän kestävä eristys on paikallaan näille onnettomille. Missään tapauksessa heitä ei voida päästää irralleen levittämään mätiä oppejaan vasta valheesta vapautuneille kansalaisille. Vähemmän vaaralliset entiset valeurheilijat, kuten hiihtäjät, yleisturhailijat, alasarjalaiset sekä eri epäurheilulajien harrastelijat sijoitetaan maaseudun rauhaan perustettaville kuntoutusleireille, joilla heitä valmennetaan jalkapalloyhteiskunnan toimiviksi ja täysivaltaisiksi jäseniksi. Ilmenevät toivottomat tapaukset suljetaan vankilaan, ja kuntoutusohjelman menestyksellisesti läpäisevät ihmiset aloittavat uuden, onnellisen elämän valheesta vapaina, ja heidän aikaisempi elämänsä on oleva kuin muisto kauhistuttavasta painajaisunesta. Totisesti kaikki on silloin tullut uudeksi!
Jalkapalloa pelataan joka tasolla valtakunnallisesta ykkössarjasta pitäjäkohtaisiin turnauksiin. Valtakunnan pääsarjassa pelaavat pelaajat ovat päätoimisia jalkapalloilijoita, jotka eivät kuitenkaan saa pelaamisestaan varsinaista palkkaa. Valtio järjestää pelaajien majoituksen, ravinnon ja huollon sekä maksaa vaatimatonta päivärahaa. Pelaajat elävät seuroittain yhteisöissä, joissa omistaudutaan täydellisesti jalkapalloilulle; tämä perustuu kuitenkin vapaaehtoisuuteen, sillä jokainen ammattilainen on oikeutettu siirtymään siviiliuralle niin halutessaan. Ammattilaispelaajia ovat siten vain ne, jotka ovat valmiit uhraamaan jalkapallolle muun elämänsä. Oppia otetaan eri uskontokuntien luostarilaitoksista. Naiset pelaavat omia sarjojaan, mutta synnytysinstituution vuoksi eivät täysammattilaisina. Aktiiviuransa lopettanut ammattipelaaja on lopun ikäänsä kunniakansalainen, jolle valtio, kunnat, kirkko ja yksityiset järjestöt takaavat huomattavat erioikeudet ja -vapaudet. Juhlalliset hautajaiset kustantaa valtio. Jalkapalloyhteiskunta kunnioittaa niitä, jotka jalkapalloa kunnioittavat.
Maajoukkue ja sen pelaajat ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Maajoukkuepelaajat eivät pelaa seuroissa, vaan maajoukkue muodostaa pysyvän kokonaisuuden, joka harjoittelee keskenään ja pelaa runsaasti harjoitusotteluita muita joukkueita vastaan. Myös ulkomaanleirejä järjestetään. Joukkueen sisäinen eheys on erityisen vaalinnan kohteena. Maajoukkueen koostumuksen määrää päävalmentajan ja Suomen Jalkapalloakatemian asiantuntijoiden muodostama neuvosto. Kaikilla näillä on oltava jalkapallotieteen tohtorin arvo ja vankka kokemus jalkapalloalalta. Maajoukkueesta eläkkeelle siirtyvät pelaajat ovat kunniakansalaisia laajoine erioikeuksineen. Sekä aktiivisen että eläkkeelle jääneen maajoukkuepelaajan kuolemaa muistetaan suruliputuksella; hautajaiset televisioidaan suorana.
Urheiluvedonlyönti lakkautetaan jalkapalloyhteiskunnassa, sillä se halventaa jalkapalloa. Jalkapallo ei ole rahassa arvotettavissa, sillä rahan arvo on rajallinen, mitä taas jalkapallon arvo ei ole. Pimeää vedonlyöntiä valvotaan ankarasti, ja rangaistukset siitä ovat kovat. Myös lotto ym. humpuukipelit samoin kuin raha-automaatit suljetaan. Veikkaus OY ja RAY lakkautetaan.
Kaikki valeurheiluliitot lakkautetaan. Suomi irtisanoutuu kaikista kansainvälisistä valeurheiluorganisaatioista.
2. Tiedonvälitys
Suuri osa rappioyhteiskunnan jalkapallovastaisuudesta menee eri tiedotusvälineiden korruptoituneiden edustajien piikkiin. Sekä lehdistön että sähköisen median edustajien johtavana linjana on ollut jalkapallon sortaminen sekä valeurheilun jatkuva ylistäminen. "Urheilutoimittajista" osa on vieläpä esittäytynyt jalkapallon ystävinä, mutta tosiasiassa nämä luopiot ovat samalla palvelleet pseudourheilua esittelemällä sitä myönteisessä hengessä, ja siten ovat he osoittaneet jalkapalloa leppymättömästi vihaavansa. Jalkapalloyhteiskunnassa ymmärretään, että valhetta ja totuutta ei voi rakastaa yhtä aikaa.
Jalkapalloyhteiskunnan tiedonvälitys on kauttaaltaan jalkapallomyönteistä. Kaikissa mediaorganisaatioissa koko henkilöstö pääjohtajista juoksupoikiin rakastaa jalkapalloa sydämestään. Rappioyhteiskunnan aikaisen rappiotiedonvälityksen suurimmat syypäät laitetaan vankilaan. Lievimmät tapaukset uudelleenkoulutetaan maaseudun rauhassa.
Turha roskalehdistö lakkautetaan. Kaupalliset radio- ja TV-kanavat lakkautetaan, sillä niiden pääasiallisena tarkoituksena on ollut amerikkalaisen roskaviihteen levittäminen. Ainoa sallittu TV- ja radiotoiminnan harjoittaja on Yleisradio, jolla on tähän liittyen myös aivan erityiset velvoitteet. Yleisradion ohjelmatoimintaa supistetaan rajusti: televisiokanavia on jalkapalloyhteiskunnassa yksi. Tämä televisiokanava lähettää ohjelmaa pääsääntöisesti vain klo. 17-23, ja tästä säännöstä poiketaan vain jalkapallon televisioinnin tai muiden merkittävien tapahtumien johdosta. Televisio esittää pelkästään laadukasta ohjelmaa silloinkin, kun kyse on muusta kuin jalkapallosta. Yleisradio ei enää esitä eikä osta amerikkalaisia ohjelmia. YLE:n laissa säädettynä velvollisuutena on televisioida kaikki Suomen maajoukkueen ottelut suorana sekä merkittävät kansainväliset ottelut ja turnaukset Suomen osanotosta riippumatta. Myös kotimaisia sarjapelejä televisioidaan harkinnan mukaan. Radiokanavien määrä supistuu kolmeen, joista kaksi on suomenkielisiä ja yksi ruotsinkielinen. Näiden ohella on joukko maakunnallisia asemia, joiden ensisijainen tehtävä on pääsarjajalkapallo-otteluiden radiointi. Valtakunnallisista suomenkielisistä radiokanavista toinen on yleissivistävä kulttuuri-, asia- ja tiedekanava. Toinen kanavista on uutis-, ajankohtais- ja urheilukanava. Uutis- ja ajankohtaisohjelmat ovat alisteisia urheilulle: tämän kanavan päätehtävänä on radioida suorana kaikki Suomen maajoukkueen ottelut sekä valikoituja kansainvälisiä otteluita. Rappiomusiikin soittaminen lakkaa kaikilla radiokanavilla.
Sekä television että radion urheilulähetysten johtavana periaatteena on kunnioitus jalkapalloa kohtaan. Uudessa yhteiskunnassa ei jalkapallolähetysten kommentointia hoideta puoliajalla, vaan valikoidun selostajan seurana on valikoitu kommentaattori, joka kommentoi suorassa lähetyksessä. Selostus tapahtuu aina paikanpäällä eikä koskaan studiosta käsin, paitsi teknisen ongelman niin vaatiessa. Väliajalla selostaja ja kommentoija virkistäytyvät, jotta selostuksen laatu pysyy hyvänä. Mitään studio-osuuksia ei enää lähetysten yhteydessä ole: väliajalla voidaan esittää suoraa kuvaa stadionilta, uutisia tai barokkimusiikkia. Mainoksia ei jalkapallo-otteluiden yhteydessä ole, eikä niitä ylipäänsä ole enää televisiossa eikä radiossa.
Ruotsinkielinen radiokanava lähettää kaikki Suomen maajoukkueen ottelut suorana sekä merkittäviä kansainvälisiä turnauksia ja otteluita, ja muu radiotoiminta tällä kanavalla on jalkapallolle alisteinen. Television ruotsinkielinen selostus tapahtuu i flerljud ja niiden periaatteiden mukaan, mitä on todettu suomenkielisen ohjelman osalta.
Sanomalehdistö supistuu oleellisesti. Suurin osa mainoksista jää pois, samoin rappiokulttuurin ja sen lieveilmiöiden esittely. Kun valeurheiluakaan ei enää ole, ovat sanomalehdet tuntuvasti nykyistä ohuempia. Säästyvä paperi käytetään laadukkaiden, pelkästään jalkapalloa käsittelevien viikkolehtien tarpeisiin. Sanomalehdissä jalkapallosivut ovat aina etusivuilla. Muu lehdistö koostuu korkeatasoisista tiede-, kulttuuri- ja ajankohtaislehdistä. Myös näissä jalkapalloa käsitellään asiaankuuluvilta osiltaan.
Ulkomaisia rappiokanavia häiritään niin, ettei niitä voi seurata. Tähän sopivaa tekniikkaa ostetaan entisen Neuvostoliiton alueelta tai kehitetään itse teknillisissä korkeakouluissa. Tutkitaan mahdollisuutta rajoittaa internetin haitallista vaikutusta. Pääsy amerikkalaisiin palvelimiin estetään joko teknisesti tai ankaran valvonnan kautta. Kaikkien valeurheilusivustojen lataaminen on vankeusrangaistuksen uhalla kielletty. Perustetaan erityinen tutkimuslaitos, jonka tehtävänä on laatia sopivia teknisiä ratkaisuja internetin käytön rajoittamiseksi ja valvomiseksi.
Jalkapalloyhteiskunta on voimakkaasti ekspansiivinen, ja radion, television sekä internetin mahdollisuuksia jalkapalloideologian levittämiseksi käytetään tehokkaasti hyväksi. Suomen uutta onnea jalkapallovaltiona esitellään yksityiskohtaisesti sikäli kuin se on tarkoituksenmukaista. Ulkomaisia lehtimiehiä kestitetään. Jalkapalloyhteiskunta on vain ensimmäinen askel matkalla kohti jalkapallomaailmaa: vallankumousta kaikissa maailman maissa tuetaan Suomen tiedotusvälineissä.
3. Perhe, kasvatus ja koulutus
Jalkapalloyhteiskunnan perusyksikkö on yksiavioisen suhteen muodostama perhe. Yhteiskunta kannustaa nuoria pariutumaan ja hankkimaan jälkeläisiä. Tähdennetään sitä, että Suomen tulevaisuus jalkapallovaltiona on viime kädessä kiinni uuden pelaajamateriaalin synnystä. Vaimoilla on synnytysvelvollisuus. Huipputason jalkapalloilijoilla on lisääntymisessä etuoikeus: he saavat paritella vapaasti kaikkien täysi-ikäisten naisten kanssa, mikäli nainen tähän suostuu. Näin pyritään suotuisten geenien nopeaan yleistymiseen. Naisia kasvatetaan jo pienestä pitäen suhtautumaan suopeasti huippujalkapalloilijoihin. Raiskauksista kuitenkin rangaistaan ankarasti, myös jalkapalloilijoita.
Lapsen kasvattaminen jalkapalloyhteiskunnan jäseneksi alkaa heti syntymän jälkeen. Vanhempien velvollisuutena on taata lapselle jatkuvia virikkeitä, jotka opastavat tiellä tasapainoiseen suhtautumiseen jalkapalloon. Jalkapalloyhteiskunnassa ei lueta iltasatuja eikä muita valheita: vanhemmat kertovat lapsilleen tositarinoita muinaisista sankareista ja uudemman ajan heroksista, jotka ovat taistelleet jalkapallon puolesta vilua, nälkää, puutetta, vihollisia ja itse kuolemaa uhmaten. Lapsi saa tuntea jo kehdossa olevansa osa määräämättömän ja mittaamattoman pitkää historiallista jatkumoa, joka lopulta on johtanut uuteen onnelliseen yhteiskuntamuotoon. Lapsi oppii olemaan kiitollinen vallankumouksen sankareille, jotka eivät epäröineet asettaa itseään alttiiksi Totuuden puolesta taistellessaan. Jo varhaisessa vaiheessa vanhemmat vievät lapsiaan katsomaan jalkapallo-otteluita, huippujalkapalloa seurataan myös televisiosta, mutta liiallisen television tuijottamisen vaaroista varoitetaan. Tähdennetään, että vain paikan päällä seurattu jalkapallo on aitoa jalkapalloa, ja tiedotusvälineiden antama kuva siitä voi parhaimmillaankin olla vain kalpea aavistus. Lapsi oppii tuntemaan pallon jo ensimmäisten kuukausien aikana: sen täydellisen muodon kosketus muokkaa lapsen aivoja, kehittää kolmiulotteista hahmotusta ja saa lapsen sielun yhteyteen maailmankaikkeuden rytmin kanssa. Jalkapallo on koko perheen yhteinen ilo, todellisen onnen lähde.
Lapsen kasvatus jatkuu peruskoulussa. Jalkapalloyhteiskunnan koululaitos asettaa primaaritavoitteekseen jalkapallon kokonaisvaltaisen ymmärtämisen. Lapsi oppii syvällisesti tietämään, miten koko maailmankaikkeus, luonto kaikkine ilmiöineen ja historian maininkien kuohunta vastaansanomattomasti todistaa jalkapallon kaikenkattavasta läsnäolosta luomisen alkuhämäristä aina nykyajan merkillisyyksiin saakka. Biologia tutkii jalkapallokenttien nurmikoita ja eliöitä. Historia on lähinnä jalkapallon historiaa ja maantieto jalkapallomaiden tuntemuksen lisäämistä. Kielten opetus keskittyy parantamaan oppilaan kykyä kommunikoida jalkapallosta useilla kielillä. Erityinen paino pannaan äidinkielen hallitsemiseen, ja varoittavana esimerkkinä näytetään videoilta rappioyhteiskunnan aikaisten mikahakkisten ja muiden tommimakisten järkyttävää suomen kielen raiskausta. Teroitetaan oppilaille, miten valeurheilu valtaan päästessään tuhoaa paitsi sivistyksen yleensä, myös kielen ja kaiken sen ymmärryksen, mikä kielestä on lähtöisin. Vieraissa kielissä keskitytään jalkapallomaiden kieliin, eli vanhoihin eurooppalaisiin sivistyskieliin. Ruotsi säilyy pakollisena oppiaineena suomenkielisille, suomi ruotsinkielisille oppilaille. Englannin opetusta supistetaan tuntuvasti, ja oppilaiden liiallista intoa oppia tätä turmeltunutta kielenkuvaa hillitään tehokkaasti kuunteluttamalla mikahakkisten ja muiden tommimakisten puhumaa "englantia".
Matematiikan tunneilla peruskoululainen oppii tuntemaan pallon hämmästyttävät geometriset ominaisuudet, sen täydellisyyden. Jokainen oppii laskemaan pallon pinta-alan ja tilavuuden ja etevimmät myös johtamaan nämä kaavat. Piin likiarvoa jokainen peruskoulun suorittanut osaa ulkoa useita kymmeniä desimaaleja. Fysiikassa paneudutaan erityisesti tähtitieteeseen ja todetaan, miten pallon muoto toistuu maailmankaikkeudessa, sen suurissa ja pienissä ilmiöissä. Tutkitaan myös pallon liikkeitä kuvaavia yhtälöitä. Kemian tunneille sopivia tutkimusalueita ovat ainakin nurmilannoitteet ja jalkapallomateriaalit. Musiikissa opitaan ymmärtämään sävellyksiä, jotka parhaiten tuottavat kunniaa jalkapallolle, tuolle ainoalle. Keskiajan, renessanssin, barokin ja klassismin ajan suuret mestarit tulevat tutuiksi. Aistitaan jalkapallon rytmi Buxtehuden kantaateissa, Johann Sebastian Bachin triosonaateissa ja Mozartin pianokonsertoissa. Kaikki oppivat ainakin auttavasti lukemaan nuotteja. Kuvaamataidon tehtävänä on auttaa lapsia kuvaamaan jalkapalloa ja sen herättämiä positiivisia tunnetiloja. Uskontotunneilla opitaan näkemään miten jalkapallo on historian kuluessa ilmennyt eri uskontojen myytillisissä kertomuksissa: opitaan, mitä Jeesus, Buddha ja Mohammed jo muinoin opettivat jalkapallosta. Suomalaisten muinaisuskon analysointiin pannaan erityistä painoa, ja Kalevala opitaan (myös äidinkielen yhteydessä) tarkoin ja keskeisimmiltä kohdiltaan ulkoa.
Sen lisäksi, että jalkapallo on keskeisessä asemassa kaikissa oppiaineissa, on se myös erillinen ja suurin oppiaine. Kaikkia kannustetaan pelaamaan jalkapalloa sekä jalkapallotunneilla että välitunneilla, mutta ketään ei pakoteta: kaikkihan, vaikka jalkapalloa sydämestään rakastavatkin, eivät tunne kykenevänsä tuottamaan kunniaa tuolle ainoalle urheilulajille fyysillisen suorituksen kautta. Jalkapalloyhteiskunnan koululaitos antaa arvoa myös jalkapallon henkiselle harjoittamiselle. Erityislahjakkuudet löydetään jalkapalloyhteiskunnan kouluissa tehokkaasti, ja tällaiset oppilaat laitetaan erityisiin sisäoppilaitoksiin (oppilaan suostumuksella), missä ammattitaitoiset valmentajat ohjaavat heitä huipputason jalkapalloilijoiksi. Peruskoululla on siten aivan erityinen asema, kun Suomen tulevaa suuruutta jalkapallomaana valmistellaan.
Jalkapallokasvatus jatkuu myös peruskoulun jälkeisessä koulutuksessa. Korkeinta jalkapallo-oppia annetaan Suomen yliopistoissa, joihin kaikkiin perustetaan jalkapallotieteelliset tiedekunnat. Jyväskylän yliopiston valheellinen liikuntatieteellinen tiedekunta ajetaan alas. Jalkapallotieteellisiin tiedekuntiin ohjataan opiskelijoiksi ikäluokkien lahjakkaimmat jalkapalloajattelijat. Myös muiden tiedekuntien opiskelijoiden opintoihin kuuluu vähintään cum lauden laajuiset opinnot jalkapallotieteessä. Erityistä huomiota kiinnitetään niihin opiskelijoihin, jotka valmistuvat peruskoulun opettajiksi, sillä heidän panoksestaan riippuu oleellisesti nousevan sukupolven jalkapalloilullinen kvaliteetti. Peruskoulun luokanopettajiksi koulutettavat testataan ennen valintaa tarkoin: tässä kohden jalkapalloyhteiskunta ei voi ottaa pienintäkään riskiä.
Korkea-asteen koulutuksen lisäksi valmistuu eri oppilaitoksista eri alojen jalkapallotyöntekijöitä: kentänhoitajia, hierojia, välinehuoltajia, fysioterapeutteja, nurmikonviljelijöitä, ravitsemusammattilaisia ja stadionrakentajia. Mihinkään jalkapalloammattiin ei kouluteta ihmisiä, joiden lojaaliutta jalkapalloa kohtaan on vähänkin syytä epäillä. Erilaisia testejä ihmisten jalkapalloluotettavuuden kehittämiseksi kehitetään.
Jalkapalloyhteiskuntaan siirryttäessä on syytä panostaa aivan erityisesti aikuiskoulutukseen väliinputoajaikäluokkien syntymisen estämiseksi: rappioyhteiskunnan valeurheilumyönteisen koulutuksen saaneet koulutetaan uudestaan. Kaikilla on elämän läpi kestävä oppivelvollisuus.
4. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus
Jalkapalloyhteiskunnan sisäisen turvallisuuden takaa vahva poliisimiehitys. Poliisivoimissa suoritetaan perusteellinen sisäinen puhdistus, ja vanha, rappeutunut, valeurheilulle myönteinen miehistö korvataan uusilla ja luotettavilla poliiseilla, jotka jalkapalloa rakastavat ja arvostavat. Poliisivoimien päätehtävänä on valvoa kaikin käytettävissä olevin keinoin kansalaisten mahdollista lipsumista jalkapallokonsensuksesta; jalkapalloyhteiskunnassa kaikki vapaat kansalaiset ovat jalkapallosta samaa mieltä. Virkapukuisten partioivien poliisien lisäksi on runsaasti siviilipukuisia poliiseja, jotka soluttautuvat kansalaisten sekaan ja pidättävät mahdollisia kapinamielialan lietsojia. Rappioyhteiskuntaan verrattuna poliisivoimien laajuus ja resurssit ovat moninkertaiset. Poliisilla on täydet valtuudet salakuunnella kaikkea matka- ja lankapuhelinliikennettä sekä valvoa postia ja sähköpostia. Perustetaan erityisiä valvontakeskuksia, joissa asiantuntijat uusinta teknologiaa hyväksikäyttäen poimivat puhelin- ja tietoverkoista valeurheilukapinaan yllyttämisestä kieliviä viestejä. Yhteistyössä teknillisten korkeakoulujen kanssa kehitetään valvontaan sopivia uudenaikaisia ohjelmistoja; hankitaan ja kehitetään supertietokoneita, jotka näitä ohjelmia ajavat. Käyttäjien koulutukseen pannaan erityistä painoa. Poliisi puuttuu välittömästi tilanteeseen havaitessaan jalkapalloyhteiskuntaan kohdistuvan sisäisen uhan ja pyytää tarvittaessa virka-apua puolustusvoimilta. Poliisilla on rajoittamattomat oikeudet murskata kapinat voimatoimin, mutta ylilyöntejä vältetään parhaan mukaan. Kyynelkaasu, panssaroidut ajoneuvot ja monipuolinen aseistus ovat poliisin jokapäiväistä työvälineistöä. Kriisitilanteiden varalta mellakantorjuntavälineistöä on kalliovarastoissa tuntuvat varmuusvarastot. Poliisin sisäinen viestintä on parhaan käytettävissä olevan teknologian mukaan salattua: poliisia ei voi salakuunnella. Poliisilla on myös sisäinen valvontayksikkö, joka tarkkailee henkilöstön jalkapalloluotettavuutta. Poliisin jääminen kiinni valeurheilun harjoittamisesta tai tukemisesta on jalkapalloyhteiskunnan raskauttavimpia rikoksia.
Puolustusvoimat vastaa Suomen jalkapalloyhteiskunnan koskemattomuudesta ulkoisen uhan kohdistuessa siihen. Puolustuksella on käytössään taisteluhelikoptereita, ohjuksia, hävittäjiä, panssariajoneuvoja, sotalaivoja sekä runsaasti maajoukkojen aseistusta. Mitään näistä varusteita ei hankita Yhdysvalloista: Suomi ei tässä, kuten ei missään muussakaan asiassa, pönkitä rosvovaltio USA:n kansantaloutta. Pyritään sen sijaan puolustus- ja sotateknologiayhteistyöhön muiden jalkapallon ylivaltaan siirtyvien valtioiden kanssa. Myös puolustusliittoja harkitaan erityisesti muiden Pohjoismaiden kanssa, sikäli kuin noissa maissa on edetty vallankumoukseen toivotussa tahdissa. Suomen sotajoukot voivat ottaa osaa myös kansainvälisiin operaatioihin, joissa jalkapallolle vihamielisten maiden vallankumousliikkeitä avustetaan ja vallassa olevia hallituksia kaadetaan. Suomi kuitenkin kunnioittaa kaikkien valtioiden itsenäisyyttä eikä pyri aluelaajennuksiin: stadioneille on Suomessa yllin kyllin tilaa.
Jokainen suomalainen on velvollinen osallistumaan jalkapalloyhteiskunnan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Sekä miehet että naiset käyvät läpi kaksi vuotta kestävän aseellisen palveluksen, joka valmentaa heitä sekä fyysisesti että henkisesti tähän puolustustehtävään. Palvelus aloitetaan aikaisintaan sinä päivänä, jona asevelvollinen täyttää kahdeksantoista (18) vuotta ja viimeistään sinä päivänä, jona hän täyttää kaksikymmentäyhdeksän (29) vuotta. Palvelukseen astumiseen voidaan anomuksesta myöntää lykkäystä edellä mainitun ikärajan puitteissa, mutta pääperiaatteena on, että palvelus suoritetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Vakaumuksen perusteella aseellisesta palveluksesta voidaan vapauttaa, mutta tällöin henkilö on velvollinen suorittamaan kolme vuotta kestävän siviilipalveluksen jalkapalloyhteiskuntaa hyödyttävissä tehtävissä. Sekä aseelliseen että siviilipalvelukseen liittyy olennaisena osana jo peruskoulussa alkaneen jalkapalloideologian opetuksen jatkaminen ja vahvistaminen. Ammattilaisjalkapalloilijat ovat vapautetut palveluksesta siinä tapauksessa, että he ammattilaisina pysyvät vähintään siihen päivään, jona täyttävät kaksikymmentäyhdeksän (29) vuotta. Tätä ennen ammattilaisurasta luopuva mies on velvollinen suorittamaan jalkapalloyhteiskunnan puolustusvelvollisuutensa muiden tavoin niiden periaatteiden mukaan, jotka edellä on lueteltu. Vaikean sairauden, vamman tai henkisen jälkeenjääneisyyden perusteella henkilö voidaan kokonaan vapauttaa palveluvelvollisuudesta. Sekä ase- että siviilipalveluksesta kieltäytyvät katsotaan jalkapallon vihollisiksi, ja heidät suljetaan vankilaan.
Aseellisessa palveluksessa erityisesti kunnostautuvat ohjataan upseerin uralle, ja heille langetetaan raskas vastuu jalkapalloyhteiskunnan koskemattomuudesta. Upseereilla onkin jalkapalloyhteiskunnassa laajat erioikeudet ammattilaisjalkapalloilijoiden tavoin. Puolustusvoimien ylin johtaja on ylipäällikkö, sotilasarvoltaan marsalkka.
Jalkapalloyhteiskunnan turvallisuuskysymykset ovat merkittävimmillään välittömästi vallankumouksen jälkeen. Jalkapalloideologian juurruttaminen lapsiin jo kasvuiässä saa väistämättä aikaan yhteiskunnallisen kuohunnan laimenemisen vuosien mittaan. Samoin yhä uusien maiden siirtyminen jalkapallon ylivaltaan vähentää jatkossa Suomeen kohdistuvaa ulkoista uhkaa. Tästä seuraa, että myöhemmin sekä poliisi- että puolustusvoimien kapasiteettia voidaan asteittain vähentää. Tavoitteena on yksi suuri jalkapallomaailma, jossa ei tunneta sen paremmin kapinoita kuin vihollisvaltioitakaan.
5. Terveys
Jalkapalloyhteiskunnassa kansalaisten terveyden tila on merkittävästi parempi kuin nykyisessä rappioyhteiskunnassa; tämä koskee sekä fyysistä että henkistä terveyttä. Kun ihminen jo pienestä pitäen kehittää fyysisiä ominaisuuksiaan pelkästään jalkapallon kautta ja sille täydelleen omistautuen, muodostuu lihaksisto, hermosto, verenkiertoelimistö ja luusto terveeksi ja jatkossakin kestäväksi. Pseudourheilun aiheuttamat väärät liikeradat ja tottumukset jäävät pois, ja lapsi oppii liikkumaan luonnollisella tavalla: kosminen rytmi, planeettojen liike, haukan lento ja nuoren jalkapallolupauksen askellus on yhtä ja samaa Totuuden ilmenemistä maailmankaikkeudessa. Jalkapalloyhteiskunnassa ei tunneta kroonisia jalkapallovammaisia, sillä pelkästään jalkapalloon tukeutuminen alusta pitäen on hyväksi jaloille ja virkeydeksi mielelle. Mutta jalkapalloyhteiskunnan kohentunut terveydentila ilmenee myös erilaisten kulku- ja tartuntatautien vähenemisenä: jalkapalloihminen on kokonaisvaltaisesti vastustuskykyinen sairauksille.
Ehkäpä fyysillistäkin terveyttä selvemmin kohenee jalkapalloyhteiskunnassa kansalaisten henkinen terveys. Valeurheilun aiheuttaman yhteiskunnan masentavan ja musertavan ilmapiirin väistyessä muuttuvat ihmiset ylen onnellisiksi, ja on kuin synkät pilvet olisivat lakanneet varjostamasta heidän kasvojaan: niin suuri on oleva ilo. Masennuslääkkeiden, psykoterapian ja mielisairaaloiden tarve vähenee rajusti. Myös rappioyhteiskunnassa selitystä vaille jääneet merkilliset oireet paljastuvat lopultakin elimistön torjuntareaktioksi epäurheilun aiheuttamaa luonnotonta ihmiskäsitystä vastaan.
Jalkapalloyhteiskunnassa pannaan erityistä painoa jäljellejäävien sairauksien ennaltaehkäisyyn. Huumeet, tupakka, nuuska ja väkevät alkoholijuomat kielletään lailla, ja niiden salakuljetuksesta, valmistamisesta ja kauppaamisesta säädetään ankarat rangaistukset. Oluiden ja muiden mietojen alkoholijuomien valmistus ja maahantuonti sallitaan, mutta jalkapallovaltiossa pyritään edistämään raittiutta; jalkapallo-otteluiden yhteydessä mietojakaan alkoholijuomia ei tarjoilla. Lasten alkoholivalistusta lisätään merkittävästi. Raskaana olevan naisen alkoholinkäyttö on raskaasti rangaistava rikos. Ulkomaille matkaavilla ihmisilläkään ei ole oikeutta väkevien alkoholijuomien, tupakan, eikä huumeiden käyttöön; tätä valvotaan, ja lääketiede kehittää tarkoitukseen sopivia testejä. Vanhoja juoppoja ja narkomaaneja kuntoutetaan ja sopeutetaan elämään ilman kemiallisia stimulantteja.
Alkoholin ja tupakan käytön väheneminen tuo muassaan luonnollisesti monia myönteisiä seurauksia: liikenneonnettomuudet putoavat ennätysalhaalle, väkivaltarikokset romahtavat, sydän- ja verisuonitaudit suurimmaksi osaksi väistyvät, verenpaine laskee. Jalkapalloa seuraava yleisö on terveyttä ja elinvoimaa uhkuva.
Sanomattakin on selvää, että jalkapalloyhteiskunnan periaatteisiin kuuluu myös terveellisten ruokatottumusten korostaminen. Liharuokien käyttö laskee merkittävästi, ja kasvisten kulutus kasvaa. Lenkkimakkarat, perunalastut, hampurilaiset ja muu roskaruoka kielletään lailla. Säännöllisiä ja terveellisiä ruokatottumuksia korostetaan, ja niitä opetetaan lapsille jo varhaisessa vaiheessa koulussa. Esitetään varoittavina esimerkkeinä rappioyhteiskunnan aikaisia jääkökköpossuja ja muita turmeltuneita valeurheilijoita. Lapsi oppii jo ensimmäisinä koulupäivinä, että jalkapalloyhteiskunta on hänelle hyväksi; samoin hän oppii, miksi hänen on kasvatettava itseään kurinalaisesti jalkapalloyhteiskunnan kansalaiseksi. Uusi yhteiskunta osoittautuu räikeäksi vastakohdaksi perverssille ja luonnonvastaiselle rappioyhteiskunnalle, ja ihmiset tuntevat sen ensimmäisenä terveydessään. Luonnolliset sairaudet hoidetaan ammattitaitoisesti, vanhuksista pidetään hyvää huolta.
6. Hallinto
Rappioyhteiskunnan tyypillisimpiä piirteitä on ollut typeryyden, sivistymättömyyden ja välinpitämättömyyden liki rajaton hallitusvalta. Jalkapalloyhteiskunnassa tällaista ongelmaa ei tunneta, sillä kansan sijasta hallitusvalta on viisaalla ja vakaalla eliittiryhmällä. Tällä tavoin vältetään se demokratian nimellä tunnetun yhteiskunnan rappiotilan elimellinen ominaisuus, joka miltei väistämättä nostaa valtaan kaikkein keskinkertaisimmat ajattelijat ja mitättömimmät visionäärit. Rappioyhteiskunnan vaaleissa syvällisen ajattelijan ja näkijän kohtalona on lähes poikkeuksetta ollut tippuminen, ja poikkeukset tästä säännöstä ovat olleet musertavan harvinaisia, omiaan masentamaan yhteiskunnan lamaantuneen tilan selvänäköisesti havainneet poikkeusihmiset. Jalkapalloyhteiskunta tunnustaa nöyrästi, että valtaosa ihmisistä ei koskaan ymmärrä omaa parastaan eikä siten luonnollisestikaan voi myöskään olla vastuussa valtakunnan kannalta elintärkeiden, jos ei suorastaan kohtalokkaiden kysymysten ratkaisuista. Kansan sijasta hallitseva eliitti on kuitenkin pelkästään henkinen ja älyllinen eliitti, ja sen oivat päätökset ja poliittiset linjaukset ovat siunaukseksi koko kansalle: yhtä hyvin kehdossa makaavalle lapsukaiselle kuin jo kirkkomaan suuntaan kaihoisasti katselevalle vanhukselle. Mitään materiaalisia etuoikeuksia eliitillä ei ole: eliitin jäsen ei ole mikään keskivertokansalainen, joka alati vaatii itselleen kaikkea tavaraa ja viihdettä sen sijaan, että vaatisi itseltään moraalista ryhtiä ja ajattelun terävyyttä. Eliitin suoraselkäinen edustaja ei koskaan vaadi mitään itselleen vaan vaatii itseltään: kurinalaisuutta, selvänäköisyyttä, sitkeyttä. Eliittikansalainen ymmärtää poikkeuslaatunsa ja osaa olla siitä ylpeä. Kuitenkin nöyrästi: jalkapallon arvon ymmärtävä ymmärtää myös oman pohjimmaisen mitättömyytensä.
Ylin päätäntävalta Suomen jalkapallovaltiossa kuuluu neljän viisaan miehen muodostamalle neuvostolle, jolla on rajoittamattomat oikeudet yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Kaikki yhteiskunnan toiminnot ovat sen välittömän määräysvallan alaisuudessa. Ensimmäisen neljän viisaan miehen neuvoston valitsee vallankumousta johtava ryhmittymä keskuudestaan. Neuvoston jäsenen kuoltua jäljellejäävät kolme jäsentä valitsevat jalkapalloyhteiskunnassa erityisesti kunnostautuneen kansalaisen uudeksi jäseneksi. Neuvoston jäsenyys kestää periaatteessa kuolemaan saakka, mutta terveydellisistä syistä siitä voidaan myös vapauttaa; tällöin eroava jäsen nimittää itse seuraajansa. Kolmen muun jäsenen on tällöin kuitenkin hyväksyttävä tämä valinta. Neuvoston jäsenien turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Jäsenet eivät esimerkiksi koskaan matkusta samassa kulkuneuvossa, jotta mahdollisen onnettomuuden sattuessa vältettäisiin hallinnollinen katastrofi. Poliisin erityisyksikkö suojelee neuvoston jäseniä ympäri vuorokauden, ympäri vuoden, jatkuvasti. Neuvoston jäsen ei ota askeltakaan ilman valvontaa.
Jalkapalloyhteiskunnassa ymmärretään, että keskivertokansalainen haluaa tuntea olevansa osa päätöksentekoprosessia, ja tämä otetaan huomioon järjestämällä vaaleja. Mitään sen suurempaa merkitystä näillä vaaleilla ei kuitenkaan ole, sillä kaikki ehdolla olevat henkilöt ovat kaikista merkittävistä asioista samaa mieltä. Valtakunnallisella tasolla järjestetään kansanedustajien vaalit neljän vuoden välein. Suomen Jalkapallopuolue (SJP), joka on Suomen ainoa laillinen puolue, asettaa vaalipiireittäin (vanha läänijako) ehdolle luotettaviksi ja tunnollisiksi tiedettyjä henkilöitä, joista kansa (vähintään 18-vuotiaat) äänestämällä valitsee parhaiksi katsomansa eduskuntaan. Kussakin vaalipiirissä naisia ja miehiä on oltava ehdokkaina yhtä paljon, valittujen edustajien sukupuolella ei kuitenkaan ole kiintiöitä. Jalkapalloyhteiskunnan eduskunnassa on sata kansanedustajaa, ja he hoitavat edustajantoimensa muun työnsä ohella, eikä heille makseta siitä palkkaa; edustajantyöstä koituvat matka- ym. kulut kuitenkin korvataan ja päivittäin tarjotaan vaatimaton ilmainen ruokailu. Edustajan toimen pääasiallisena tehtävänä on innoittuneiden puheiden pitäminen, todellista valtaa heillä ei luonnollisestikaan ole, vaikka kansan annetaankin niin ymmärtää. Lainsäädännön ja budjetin valmistelee rutinoitu ja valikoitu virkamieskunta, joka toimii läheisessä yhteistyössä neljän viisaan miehen neuvoston kanssa. Kaikkien koko valtakuntaa koskevien päätöksien on tultava neuvoston hyväksyttäviksi. Kaikkien virkamiesten on oltava puolueen jäseniä ja menneisyydeltään tahrattomia.
Myös paikallistasolla todellisia vallankäyttäjiä ovat virkamiehet. Lisäksi joka kuntaan nimitetään paikallisneuvosto, jonka kautta kaikki päätöksenteko kulkee. Kunnan- ja kaupunginvaltuustot lakkautetaan tarpeettomina; kunnallisvaaleja ei enää järjestetä.
Jalkapalloyhteiskunnan erikoisuutena on seremoniallinen presidentin virka. Presidentin vaalit järjestetään joka kymmenes vuosi, sairauden tai kuolemantapauksen vaatiessa kuitenkin useammin. Presidenttiehdokkaiksi voivat asettua vain entiset huippujalkapalloilijat, kuitenkin aikaisintaan kuusikymmentä vuotta täytettyään: presidentti on arvokas, vanha mies, jota kansa kunnioittaa. Neljän viisaan miehen neuvoston on hyväksyttävä ehdokasasettelu, jota käytännön tasolla hoitaa Suomen Jalkapallopuolue. Vaalit ovat yleiset, ja valituksi tulee ehdokas, joka saa eniten ääniä. Presidentillä ei ole valtaa, eikä hän millään tavoin osallistu yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Sen sijaan hän kulkee tutustumassa maakuntiin, taidenäyttelyissä, konserteissa ja vierailee luonnollisesti jalkapallo-otteluissa. Presidentti on läsnä kaikissa Suomen maajoukkueen kotiotteluissa niiden suojelijana sekä mahdollisuuksien mukaan myös vieraspeleissä. Presidentti pitää kansalle innostavia puheita, jotka neuvoston valitsemat luotettavat virkamiehet taidolla kirjoittavat.
Koko jalkapalloyhteiskunnan hallinto tähtää ainoastaan jalkapallon ylivallan vahvistamiseen, mitkään henkilökohtaiset vallantavoittelut eivät tule kysymykseenkään. Ahneus ja oman edun tavoittelu ovat tuntemattomia ilmiöitä: jalkapallo on poikkeuksetta etusijalla, yksilön menestys on tälle aina alisteinen.
7. Liikenne
Jalkapalloyhteiskuntaan siirryttäessä liikennejärjestelyt muuttuvat radikaalisti. Pääperiaatteena on, että ihmisten turha liikkuminen lakkaa tyystin ja jäljellejäävä liikenne järkeistetään. Jalkapalloyhteiskunta kunnioittaa luontoa ja hiljaisuutta, joten liikennemäärien tuntuva vähentäminen on paikallaan. Tämä kohentaa paitsi ympäristön tilaa, myös ihmisten henkistä hyvinvointia. Samalla häivytetään synkät muistot luonnonvastaisen valeurheilun harjoittamisesta tässä maassa.
Henkilöauton käyttöä rajoitetaan rajusti. Karkeana arviona voidaan esittää, että nykyisestä henkilöautoliikenteestä noin 90 prosenttia on täysin turhaa ja tarpeetonta sekä todennäköisesti vahingollista. Tästä johtuen henkilöauton omistaminen jalkapalloyhteiskunnassa on luvanvaraista, ja luvan saamiseksi pitää olla erityisen hyvät perustelut (ammatin harjoittaminen, poikkeuksellisen syrjäinen asuinpaikka jne.). Kuitenkaan niilläkään henkilöillä, jotka saavat henkilöautolisenssin, ei ole oikeutta käyttää autoaan turhaan ajoon; vahvennetut poliisivoimat suorittavat ratsioita, joissa ajon syyt on voitava perustella hyväksytysti. Rappioyhteiskunnan aikainen autovaranto otetaan valtion haltuun, ja nämä autot riittänevät hyvin huollettuina useiksi vuosisadoiksi jalkapalloyhteiskunnan vähäisen henkilöautoliikenteen tarpeisiin. Mikäli uusia henkilöautoja katsotaan tarvittavan, ei niitä hankita rosvovaltio Yhdysvalloista.
Henkilöautoliikenteen korvaa parannettu julkinen liikenne. Syrjäisimpiinkin kyliin järjestetään toimiva linja-autoliikenne, ja kaikille merkittäville reiteille taataan juoheat vaihto- ym. järjestelyt. Pidemmillä matkoilla käytetään enimmäkseen junaa. Rautatieverkostoa kehitetään ja kunnostetaan, pelkästään tavaraliikenteelle jätetyt rataosuudet otetaan uudelleen myös henkilöliikenteen käyttöön. Erityistä huomiota liikennejärjestelyissä kiinnitetään ihmisten mahdollisuuksiin kulkea jalkapallo-otteluissa, ja aikatauluja suunniteltaessa toimitaan tiiviissä yhteistyössä Palloliiton kanssa. Jalkapalloilijat käyttävät ottelumatkoillaan pääasiassa julkista liikennettä.
Koska jalkapalloyhteiskunta on luoteeltaan henkisiä arvoja korostava, vähenee tavaran kulutus tietenkin merkittävästi. Tällöin myös tavaraliikenteen määrä tippuu murto-osaan nykyisestä. Tästä liikenteestä suurin osa siirretään kiskoille; pitkän matkan rekkaliikenne vähenee rajusti, samoin siitä aiheutuva häiriö. Vähentyvän liikenteen takia suuri osa Suomen tiestöstä voidaan palauttaa luonnontilaan. Moottoritiet muutetaan tavanomaisiksi maanteiksi, valtatiestö voitaneen osittain metsittää, metsäautotiet metsitetään kokonaan. Luonnollisesti lähes kaikki taajamien parkkialueista muutetaan puistoiksi tai pallokentiksi. Moottoriradat suurimmaksi osaksi metsitetään, mutta muutamasta voidaan tehdä Auschwitzin keskitysleirin tapaisia surullisia muistomerkkejä menneisyyden virheistä.
Kotimaan reittilentoliikenne lakkautetaan. Suurin osa siviililentokentistä voidaan metsittää, ulkomaanyhteyksiä varten riittänevät Helsinki-Vantaan ja Oulun lentokentät. Kuitenkin ulkomaan lentoliikennekin supistuu tuntuvasti: tavanomainen rantalomaturismi kriminalisoidaan, ja kaikkiin ulkomaanmatkoihin tarvitaan viranomaisten lupa. Tämä voidaan myöntää vain hyvillä perusteilla, kuten jalkapallon arvokisoihin matkustaminen, ulkomaisiin kulttuureihin tutustuminen jne. Itämeren piiriin tapahtuvat matkat tehdään lähinnä laivoilla, pidemmillä voidaan käyttää lentokoneita. Yletön matkustelu kuitenkin luontoa rasittavana on kiellettyä. Yksityinen lentoliikenne lopetetaan. Matkustaminen rosvovaltio Yhdysvaltoihin on laitonta.
Moottoriveneiden, -kelkkojen ja -pyörien huvikäyttö lakkaa, ja näiden ajoneuvojen omistaminen ja käyttö tulee luvanvaraiseksi. Lupa voidaan myöntää viranomaiskäytölle ja välttämättömään ammattiajoon. Vesiskootterit kielletään tyystin. Polkupyöräilyn ja jalankulun asemaa parannetaan verohelpotuksin ja liikenneratkaisuin.
8. Teollisuus ja energiatuotanto
Rappioyhteiskunnan näkyvimpiä ja haitallisimpia piirteitä on yletön ja kritiikitön sitoutuminen materiaan. Toisinaan tämä tavarapaljous itsessään on käsitetty hyvinvoinniksi, ja hyvinvointivaltioksi on kutsuttu maata, jossa kaikilla ihmisillä on omistuksessaan tavaraa enemmän kuin itse asiassa olisi heidän henkiselle terveydelleen - ja viime kädessä myös fyysiselle - hyväksi. Myös Suomi on joutunut tähän onnettomaan "hyvinvointimaiden" ryhmään ja voi nyt huonommin kuin koskaan. Tavara sitoo ihmiset itseensä ja estää luonnollisten, syvien ja luottamuksellisten ihmissuhteiden muodostuminen, vieroittaa lapset vanhemmistaan ja eristää vanhukset aktiiviväestöstä. Rappioyhteiskunta on siten pohjimmiltaan yksinäisyyden yhteiskunta, mutta tämän ovat vain harvat oivaltaneet, sillä markkinavoimat ovat valheellisilla kampanjoillaan saaneet väkijoukot uskomaan siihen, että tavarapaljous on hyve ja että ihmisen onnettomuuden syynä onkin pohjimmiltaan vielä täyttymystään odottava materian tarve. Samalla tämä sairaalloinen elämänasenne on saanut ihmiset rakastamaan sellaistakin luonnottomuutta, joka selkeästi on jalkapallon vastaista.
Jalkapalloyhteiskunnassa kaikki on toisin. Ihmisen sielun perimmäisen tarpeen tyydyttää jalkapallo, minkä jälkeen materialla voi yksilön hyvinvoinnin kannalta olla enää marginaalinen merkitys. Koska suurin osa nykypäivän teollisuudesta tuottaa pelkästään turhaa tai jopa vahingollista tavaraa, on välttämätöntä ajaa alas pääosa Suomen teollisesta tuotannosta. Selvää on, että henkisesti terveessä yhteiskunnassa ei tarvita mitään kännyköitä, mikroaaltouuneja, elektroniikkapelejä, piharuohonleikkureita eikä mitään muitakaan virtuaalivalheellisuuden ikoneita, ei siis myöskään tätä romua tuottavaa teollisuutta eikä sen teollisuuden tuotekehitystä. Näin näitä tuotteita suunnittelevat ja valmistavat ihmiset pääsevät irti luonnottomasta näennäistyöstään ja vapautuvat hoitamaan puutarhaa, viljelemään maata ja tekemään muuta oikeaa työtä.
Vaikutuksiltaan Suomen merkittävin teollisuudenhaara on metsäteollisuus. Senkin volyymi voidaan pudottaa nykyisestä arviolta alle viidesosaan, kun kaikenlaisessa pseudotyössä tarvittava paperinpyöritys lakkaa, ja roskalehdistö sekä mainosjulkaisut katoavat. Koska turhia teollisuustuotteita ei enää valmisteta, ei tarvita myöskään tämän krääsän pakkaamiseen paperia, pahvia ja kartonkia. Myöskin vienti tällä alalla romahtaa, sillä Suomi on jalkapalloyhteiskuntana pääosin omavarainen eikä siten ole rappioyhteiskunnan tapaan riippuvainen vientituloista. Vientituloja ei tietystikään tarvita myöskään ulkomailta hankittavan viihderoskan, henkilöautojen ja muun hylkytavaran hankkimiseen. Jäljelle jäävä sellu- ja paperiteollisuus on ankaran valvonnan alaista, ja kaikki tuotanto syntyy vain tosi tarpeeseen; kerskakulutusta ei jalkapalloyhteiskunnassa tunneta. Paperiteollisuudesta vapautuva puumäärä ohjataan osin sahateollisuuden ja energiatalouden käyttöön, mutta pääosa puuylijäämästä jätetään metsiin kasvamaan ja lahoamaan (ks. ohjelmakohta 9).
Suurteollisuus kansallistetaan.
Rappioyhteiskunta elää kasvun ideologiasta, ja kasvuun se myös hirttäytyy. Tämä järkyttävä ideologia vaatii jatkuvasti lisää energiaa ja tuhoaa ympäristöä ennennäkemättömän raivokkaasti. Jalkapalloyhteiskunta on nöyryyden yhteiskunta, ja koska suurteollisuus suurimmaksi osaksi lakkautetaan, tarvitaan myöskin energiaa tuntuvasti nykyistä vähemmän. Kotitalouksista puuttuvat sähköllä toimivat ylellisyystarvikkeet, ja lopussakin sähkön kulutuksessa noudatetaan tinkimätöntä kurinalaisuutta: lamput sammutetaan, kun niitä ei tarvita, radio on päällä vain silloin kun sitä todella kuunnellaan jne. Lämmitys ja ruoanlaitto hoituvat pääosin kotimaisella polttopuulla tuotettavalla energialla. Yöaikainen katujen, taajamien ja pihojen valaistus lakkaa, mainosvalot kriminalisoidaan. Oletettavasti jalkapalloyhteiskunnan sähkön tarve on alle kymmenesosa nykyisestä, tämä määrä voidaan tuottaa kokonaisuudessaan puhtaasti kotimaisella vesivoimalla. Osa tästäkin kapasiteetista voitaneen purkaa ja joet palauttaa luonnontilaan. Hiilellä, öljyllä ja ydinvoimalla toimivat voimalaitokset suljetaan, ja jäljelle jääneet käyttämättömät ydinpolttoainesauvat sekä ydinjäte suljetaan tiukasti vartioitaviin kallioluoliin.
9. Rakentaminen ja maankäyttö
Ennen kuin jalkapalloyhteiskunta alkaa rakentaa yhtään mitään, on toimeenpantava massiivinen rappioyhteiskunnan aikaansaannosten purkamis- ja uudelleenjärjestelyohjelma. Suurin osa rappioajan rakennuksista joko hävitetään tai mahdollisuuksien mukaan muutetaan järkiperäiseen käyttöön. Selvää on, että ensimmäisenä tarkasteluun otetaan erilaiset valeurheilulle ja valeurheilun organisaatioiden käyttöön tarkoitetut rakennukset. Pääsääntöisesti tuhottaviksi tulevat hallit, stadionit (joita ei vaivattomasti voi muuttaa jalkapallostadioneiksi), mäestäputoamistornit ym. Näiden tilalle voidaan perustaa puistoja, jalkapallon harjoituskenttiä, tai ne voidaan pelkästään metsittää ja siten muuttaa eläväksi osaksi luontoa. Osa jää- ja uimahalleista voidaan muuttaa kasvihuoneiksi, joissa tuotetaan terveellisiä kasviksia nouseville jalkapallosukupolville. Kuitenkin suurin osa noista turmion temppeleistä räjäytetään, eikä niitä enää ole oleva.
Kun kansakunta lähes kokonaisuudessaan ryhtyy palvelemaan valhetta, on väistämätöntä, että valheellisuus ja sen mukana nouseva rappio jättää jälkensä kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Erityisen surullisesti tämä on ollut nähtävillä suomalaisessa rakentamisessa, joka pääosin ja vain harvoin poikkeuksin on ollut yhtä kuvottavaa kuin ne sairaat valeurheilulajit, joita kansa on erehtynyt palvelemaan. Rappioyhteiskunnan yksityinen ja julkinen rakentaminen on täynnä toinen toistaan pöyristyttävämpiä esimerkkejä mauttomuudesta, sivistymättömyydestä, rumuudesta ja lyhytnäköisyydestä. Jalkapalloyhteiskunnassa ei suvaita betonilaatikko- ja elementtiarkkitehtuuria, vaan rakentaminen kokonaisuudessaan tuottaa kunniaa jalkapallolle. Jo vuosisatoja sitten hyväksi havaitut materiaalit nousevat jälleen kunniaan: puuta ja luonnonkiveä suositaan erityisesti. Alkaa jättiläismäinen purkamisohjelma: yhtiöiden pääkonttoreista, valtion ja kuntien virastoista, supermarketeista ja muista kauhistuksista hankkiudutaan eroon. Suurin osa näistä rakennuksista osoittautuu tarpeettomiksi jalkapalloyhteiskunnassa, joten ei ilmene myöskään tarvetta korvata niitä kauniimmilla. Silloin kun katsotaan tarpeelliseksi rakentaa uutta, tehdään se parhaaseen empire-, jugend- tms. tyyliin; koristelussa käytetään kuitenkin viljalti erilaisia jalkapalloaiheisia ornamentteja. Haja-asutusalueiden asuinrakennuksissa palataan perinteiseen puurakentamisen tyyliin.
Lähempänä kuin 300 metriä rannasta sijaitsevat kesämökit (tai saunat ym. oheisrakennukset) otetaan valtion haltuun ja puretaan. Rantamaisema ennallistetaan, ja humalaisten möykkäämisen ja lapsien kirkunan rannoilla korvaa kuikan huuto ja tiiran kirskunta. Rantalaista tulee ennennäkemättömän ankara: Suomi varjelee jokaista senttiä rantamaisemastaan, jota kesämökkiterroristit eivät vastedes turmele. Valituille paikoille rakennetaan valtion ylläpitämiä mökkikyliä, joissa perheet voivat lomailla.
Oma lukunsa rakentamisessa ovat stadionit. Rappioyhteiskunta jättää perinnökseen stadionin kuvia, joilla tuskin lienee mitään virkaa uudessa, onnellisessa yhteiskunnassa. Yleisturhailun ja muun pimeyden palvelemiseen pyhitetyt areenat puretaan kokonaan, ja tilalle joko istutetaan metsää tai rakennetaan uusi stadion. Jalkapalloyhteiskunnassa joka ikinen stadion on tarkoitettu pelkästään jalkapallon pelaamiseen, mitään juoksuratoja ja niihin liittyviä luonnottomia pinnoitteita ei uusilla stadioneilla tunneta: kentät ovat laidasta laitaan elävää ruohopintaa. Totisesti elää ruoho Suomen jalkapallostadioneilla, ja totisesti siellä pelataan elävää jalkapalloa! Ja vain sitä: mitään konsertteja ei niillä järjestetä, sillä stadionien arvokasta ruohomattoa suojellaan tiukasti. Kaikkiin kaupunkeihin rakennetaan tyylikkäät ja toimivat jalkapallopyhätöt, joiden katsomot mitoitetaan kaupungin koon mukaan. Lisäksi rakennetaan kaikille paikkakunnille harjoitus- ja harrastuskenttiä, jotta jalkapallon pelaaminen tulee mahdolliseksi kaikille halukkaille. Valaistuksella mahdollistetaan ympärivuorokautinen pelaaminen, ja kenttien lämmitysjärjestelyillä pidennetään pelikausia kevääseen ja syksyyn. Talvikäyttöön rakennetaan merkittävimpiin kaupunkeihin jalkapallohalleja.
Yleisessä maankäytössä palataan luonnonmukaisuuteen. Metsäteollisuuden kapasiteetin pudotessa murto-osaan rappioyhteiskunnan ajoista aletaan metsäpinta-alan voimakas ennallistaminen. Metsä- ja suo-ojat tukitaan, kaikki jäljellä olevat vanhat metsät asetetaan välittömään toimenpidekieltoon. Nuorista metsistä kasvatetaan vanhoja, ja yli puolet Suomen pinta-alasta julistetaan kansallispuistoksi. Vähäistä metsäteollisuutta varten perustetaan lähinnä suurten asutuskeskusten lähettyville kasvatusmetsiköitä; muualla teollinen puunkorjuu on laissa kiellettyä. Maanviljely perustuu luonnonmukaisuuteen, perinnemaisemat elvytetään.
10. Taide ja kulttuuri
Täydellisenä vastakohtana rappioyhteiskunnalle rakastaa jalkapalloyhteiskunta taidetta ja kulttuuria. Jalkapalloyhteiskunnassa taide on oikeaa taidetta, perimmäisessä ja aidossa muodossaan, täysin vailla kaupallistamista ja viihteellistämistä. Kun rappioyhteiskunnassa vakava ja oikeamielinenkin taide on ainakin jossain määrin alistettu markkinavoimien myynninedistämiseen, on jalkapalloyhteiskunnassa taiteen päätehtävänä palvella jalkapalloa. Ja päinvastoin: jalkapallo tukee taidetta, antaen sille paitsi aiheita ja yleistä innoitusta, myös sivistyneen ja valistuneen yleisön. Taiteen ja jalkapallon välillä on voimakas synergistinen suhde, jonka vaikutuksesta uuden yhteiskunnan taide nousee ennennäkemättömään kukoistukseen. Valtiovalta edistää taiteen edellytyksiä kaikin keinoin: koululaitoksen välityksellä, tiedotusvälineissä, taloudellista pohjaa luomalla.
Maalaus- ja kuvanveistotaiteella on merkittävä tehtävä paitsi kuvata jalkapalloa sinänsä ja sen herättämiä suurenmoisia tunnetiloja, myös ikuistaa merkittäviä jalkapalloilijoita ja jalkapallovaikuttajia. Valtio hankkii maalauksia ja veistoksia julkisiin rakennuksiin ja puistoihin. Taideteosten tyyliä ei varsinaisesti säädellä, vaan tässä toteutuu varsin pitkälle itse taiteilijan luomisvapaus. Kuitenkin jalkapalloyhteiskunnan tarkoituksenmukaisten toimintojen kannalta välttämättömiä luonnollisia muotokuvia ja vaikuttavia näköispatsaita suositaan. Tavoitteena on, että menneiden aikojen ja nykyisyyden huippujalkapalloilijat ja suuret jalkapallovaikuttajat tulevat kansalaisille tutuiksi jo sen kautta, että he näiden näköiskuviin törmäävät kaikkialla: kirjastossa, lähipuistossa, verotoimistossa, rantakadulla. Näin syntyy luontainen rakkaus jalkapallon puolesta taistelleisiin sankareihin sekä heidän voittamattomiin tekoihinsa. Kuva- ja kuvanveistotaiteella on siten aivan keskeinen asema kansan valistamisen eturintamassa.
Kuvataiteet edistävät jalkapallon asiaa myös itse pelivälineen ja pelitapahtumien monipuolisilla kuvauksilla. Lisäksi kuvataan muinaisuuden merkillisiä ja merkittäviä jalkapallotapahtumia, joista ikivanha kansanrunoutemme kertoo. Myös näitä teoksia sijoitetaan julkisille paikoille tuottamaan kunniaa jalkapallolle. Muuten kuvataiteilijoilla on suuri vapaus toteuttaa inspiraatiotaan, ja heitä myös tuetaan tässä perin tärkeässä tehtävässä. Uusien taiteellisten ratkaisujen kokeiluja ja yleistymistäkään ei rajoiteta, mikäli niiden ei katsota häpäisevän jalkapalloa. Myös tavallisten kansalaisten kuvataiteellisia harrastuksia edistetään, mutta valtion ylläpitämä ammattitaiteilijajoukko pitää huolen kansallisesti tärkeistä julkisista monumentaalihankkeista.
Kaikki uusi kirjallisuus julkaistaan vasta sensuuriviranomaisten hyväksynnän jälkeen. Soveliaita aiheita uusille kirjoille ovat vain sellaiset, jotka tuottavat kunniaa jalkapallolle. Merkityksetön viihde- ja roskakirjallisuus lakkautetaan; jalkapalloyhteiskunnan kirjallisuus on pelkästään vakavaa kirjallisuutta, kuten on vakavaa jalkapallokin. Uudessa yhteiskunnassa julkaistaan lyriikkaa, proosaa ja draamaa; hyvän kirjallisuuden pohjalta voidaan laatia myös elokuvakäsikirjoituksia. Sensuuri iskee myös vallankumousta edeltävään kirjallisuuteen: turha ja haitallinen roskakirjallisuus tuhotaan, mutta merkittävistä teoksista otetaan tarvittaessa uusintapainoksia. Rappioyhteiskunnan laiminlyömä kirjastolaitos elvytetään, ja kansalaisia valistetaan hyödyllisen ja sivistävän lukuharrastuksen pariin pienestä pitäen.
Jalkapalloyhteiskunnan musiikin pääpaino on muun muassa barokin ajan saksalaisessa, luterilaisessa kirkkomusiikissa, renessanssin vokaalipolyfoniassa ja muussa merkittävässä, oikeassa musiikissa. Myös suomalaissäveltäjiä, etenkin Kalevala-aiheisten sävellysten ollessa kyseessä, suositaan. Levytys-, tutkimus- ja konserttitoiminta on vilkasta. Jalkapalloyhteiskunnassa kirkoilla on aivan uusi merkitys intensiivisen konserttitoiminnan keskuksina. Kaikille resursseiltaan riittävän kokoisille paikkakunnille perustetaan vanhan musiikin esittämiseen erikoistuvia yhtyeitä ja kuoroja, lisäksi koulutetaan ammattitaitoisia laulajia. Sinfoniaorkestereita on suurimmilla paikkakunnilla, missä on myöskin erityisiä konserttisaleja. Hyvää musiikkia esitetään paitsi konserteissa, myös radiossa ja televisiossa. Myös uutta musiikkia luodaan tuottamaan kunniaa jalkapallolle. Merkityksetöntä iskelmä-, rock- ym. musiikkia ei varsinaisesti kielletä, mutta niitä ei myöskään millään tavoin mediassa edistetä; koulutuksen ja valistuksen avulla kansalaisten musiikkimakua kehitetään oikeaan suuntaan. Jalkapalloyhteiskunnassa soi jalkapallon arvolle sopiva musiikki, so. paras mahdollinen musiikki.
11. Muita tavoitteita
Uskonto: Periaatteessa jalkapalloyhteiskunnassa vallitsee uskonnonvapaus. Kuitenkaan millään sallittavalla uskonnolla ei ole oikeutta asettaa jumalolentojaan jalkapallon yläpuolelle, vaan ne ovat aina jalkapallolle alisteisia; jalkapallo on siten jokaisen jalkapalloyhteiskunnassa harjoitettavan uskonnon korkein jumaluuden ilmentymä. Ne uskonlahkot ja -suunnat, jotka eivät tätä voi hyväksyä, kriminalisoidaan valtiolle vaarallisina. Lisäksi puututaan epäilyttävien fundamentalistilahkojen toimintaan. Muuten jumalien palvonta on vapaata. Jalkapalloyhteiskunnan valtiouskonto on kuitenkin suomalainen muinaisusko, jonka toimintaa valtiovalta edistää monin tavoin: muinaisuskovalla kirkolla on verotusoikeus, muinaista uskontoa opetetaan tunnustuksellisesti koulussa, ja sitä levitetään tiedotusvälineissä. Muilla uskonnoilla ei ole tämmöistä asemaa, mutta niiden toimintaa ei varsinaisesti pyritä rajoittamaan muuten kuin edellä mainituin perustein. Jokaisella kansalaisella on oikeus harjoittaa tai olla harjoittamatta haluamaansa uskontoa. Kokonaisuudessaan jalkapalloyhteiskunta suhtautuu myönteisesti hengellisyyteen, sillä itse jalkapallonkin pohjimmiltaan selittämätön olemus on omiaan virittämään kansalaisten kaipuuta korkeamman puoleen.
Taikausko: Ihmisten rahastaminen astrologialla, grafologialla, homeopatialla, korteista ennustamisella ja muulla huuhaalla päättyy. Taikauskoon perustuvat opit julistetaan laittomiksi, ja kansaa valistetaan humpuukin vaaroista. Jalkapalloyhteiskunta on leimallisesti järkiyhteiskunta, eikä perusteettomilla oppirakennelmilla tai pseudotieteellä ole siellä sijaa.
Ajanlasku: Vanha ajanlasku lakkautetaan, ja uuden alkupisteeksi asetetaan vallankumouksen päivä. Tämä päivä on siis vuoden 0 ensimmäinen päivä, ja vuosi vaihtuu aina keskiyöllä tälle päivämäärälle tultaessa. Kansainvälisissä yhteyksissä voidaan tarvittaessa edelleen käyttää vanhaa ajanlaskua. Kuukaudet säilyvät muuten ennallaan, mutta joulukuun nimi muuttuu talvikuuksi.
Juhla- ja liputuspäivät: Jalkapalloyhteiskunnan merkittävimmät juhlapäivät ovat talvi- ja kesäpäivänseisaukset, jotka ovat pyhäpäiviä, samoin näitä edeltävä ja seuraava päivä. Seisauksiin liittyy siis sunnuntain sijainnista riippuen kolme tai neljä perättäistä pyhää. Näitä juhlia vietetään monin alkukantaisin menoin sekä jalkapalloa pelaten. Syys- ja kevätpäiväntasaukset ovat yksittäisiä pyhäpäiviä. Muita pyhiä ovat uudenvuodenpäivä eli vallankumouksen vuosipäivä, työväen juhlapäivä eli vappu (1.5), maailman kaikkien aikojen parhaan ynnä ainoan täydellisen urheilijan syntymäpäivä (30.10) sekä päivä, jona hän johdatti joukkueensa vääjäämättömään maailmanmestaruuteen (29.6). Kaikki edellä mainitut juhlapäivät ovat myös liputuspäiviä. Lisäksi liputetaan Suomen A-maajoukkueen kotiottelupäivinä; huippujalkapalloilijoiden sekä huomattavien jalkapallovaikuttajien kuolin- ja hautajaispäiviä muistetaan suruliputuksin. Harkintansa mukaan viisaiden miesten neuvosto voi määrätä tarpeellisiksi katsomiaan liputuspäiviä edellä mainittujen lisäksi. Jalkapalloyhteiskunnassa vallitsee liputuspakko, ja liputuksen laiminlyönnin syyt tutkitaan tarkoin, ja tarvi
